|
|
ESTEETTINEN ANTEEKSIANTOEn tiedä, mitä haluan kuvata. Minä vain kuvaan. Esimerkiksi vuosien ajan kahta samaa puuta, toista Nakkilan Anolassa, toista Nakkilan Järvikylässä. Näiden kuvien synnyssä ei ole ollut paljonkaan työskentelyyn viittaavia elementtejä. Pitkiä aikoja kuluu, etten koskekaan kameraan. Toisinaan kuuntelen kameran ääntä klik – klik -klik, katsomatta etsimen läpi, mitä kuvaan. Se on kuin hengittämistä. Joku pakottava tarve minulla kuitenkin on aina ja alati ottaa valokuvia, siihen liittyy rakastamisen kaltaista keskittynyttä läsnäoloa. Onko se vain sitä, että hetken aikaa on, lapsen lailla kuin huomaamattaan, aivan oma itsensä? Tämän näyttelyn kuvat olen ottanut neulanreikäkameralla, joka kuvaa ilman objektiivia pienenpienen reiän läpi syväteräviä kuvia. Ei kuulu ääntä, avaan vain pahvilaatikkoon askartelemani luukun ja valutan valoa laatikkoon ”jonkin aikaa”. Maailma ympärillämme ja usein myös yksittäisen ihmisen elämä on täynnä surua, ahdistusta, huolta ja kiukkua, kuolemaa ja väkivaltaa, murhetta – mutta jokaisella meistä on mahdollisuus luoda kaunis sisäinen maailma. Olen kiinnostunut armahtamisesta, sillä sitä joutuu huomaamaan, että kantaa mukanaan hyvien muistojen lisäksi myös pettymysten ja epäonnistumisten taakkaa. Siitä voinee päästää irti suhtautumalla itseensä, läheisiinsä ja elämään armollisesti. Näyttelyn nimen olen poiminut psykoanalyytikko Julia Kristevan kirjasta Musta aurinko. Teosten nimet ovat sanoja tai lauseita lempikirjoistani. 24.6.2007
Näyttely koostuu 8 – 15 pigmenttivedoksesta, jotka on pohjustettu alumiinilevylle, takana ripustuslistat. Kaikki työt ovat vuodelta 2007, tulossa vielä uusia töitä. Töiden koot:
|
|
